nenänvalkaisu
etusivu :: jutut :: nenänvalkaisu
Nenänvalkaisu 2003
Kylmät ja kosteat syysviikonloput ovat perinteisesti
extremesuunnistuksen kulta-aikaa. On Sadismisuunnistusta sekä Raatojuoksua,
ja sitten tämä Varsinais-Suomalais-Satakuntalainen vaihtoehto: Nenänvalkaisu.
Kotiseuturakkaana olen, voimien niin salliessa, suunnannut rasittavien Ruotsin
reissujen jälkeen valkaisemaan Nenää, vaikka kerran testasin Raatojuoksunkin, mutta
se ei ollut tarpeeksi pimeää touhua ;-) Parisuunnistuksena toteutettavaan Nenänvalkaisuun
sopivan parin löytäminen ei sinänsä ole este, sillä tänä vuonna naisten sarjaan oli
ilmoittaunut ennätysmäärä 6,5 paria!
Kisan konseptin voi helposti tarkistaa Laitilan Jyskeen sivuilta,
sillä siellä Lähipusikkolaiset ilman ry:tä neuvovat kisaan osallistujia oikein käsikirjan
kanssa. Kisan periaate on lyhykäisyydessään se, että miehet juoksevat n. 25km ja
naiset/sekaparit/koukkupolvet 15km. Miehille on olemassa vielä kuuluisa NÖSSÖSARJA,
siis vain 15km, mutta se nyt on vain ja ainoastaan nössöille! Jokaisessa sarjassa rata
kiertää useammilla kartoilla ja ainakin puolet juostaan pimeässä. Kartanvaihtoasemilla
voi nauttia järjestäjien maukkaista eväistä (rusinoita, banaaninpaloja tai mandariinejä),
mutta voipa sinne kuljetuttaa omiakin eväitä tai varusteita. Konseptiin kuuluu vielä sekin,
että lähtöajankohta on aina hiukan epäselvä, kartat ainakin osin antiikkisia ja paikalle
uskaltaneet saavat heti kärkeen kahvia ja pullaa.
Kisaan lähdetään yhteislähtönä ja naisten/koukkupolvien sarjassa
on joskus yritetty harhauttaa pareja pienellä partio-osuudella, mutta tänä vuonna tämä oli
tarpeetonta, sillä ensimmäiseksi edettin 4km vuoden 1982 peruskartalla. Miesten sarjassa
luotetaan varmaan mutta toimivaan fyysiseen hajontaan. Meidän iskukykyisen partion (Milla
Vehkaoja PR ja allekirjoittanut) alkua tahmeutti huomattavan väärä reitinvalinta heti
kakkosvälillä (Kartta 1). Valitsimme tiereitin vasemmalta, tietämättä että ns. "suoraan"
menemällä olisi myös osunut uutta tietä alle. Maajoukkuepari Heli Jukkola & Bodil Holmström
jätti meitä (tietääkseni) suurinpiirtein samalla reitinvalinnalla hulppeasti reilut 5 min 25min
välillä (eikä sitä eroa voi suoraan selittää sillä, että akkuliivi irtosi ja piti ainakin 400m
tiellä säätää sitä kiinni hakaneulalla), mutta suoraan menneet pääsivät helpommalla melkein
samaan kuin Heli & Bodil, eli ikänaisetkin kuittasivat noin 4min! Myös Piffenin iskukykyinen
naisparivaljakko Åsa Bengtsson & Ingela Mattsson jättivät 1.5 min. Tavoitteemme oli kuitenkin
edetä rauhallisesti kiirehtäen, joten emme antaneet selvän takaa-ajoaseman häiritä. Ensimmäiseen
kartanvaihtoon saavuimme vielä valoisassa, eikä sekapari/koukkupolviletkasta näkynyt kuin häntä.
Toinen kartta oli vanha kunnon Seppälä 1:15 000, Mäkisen Matin käsialaa
vuodelta 1986. Ensimmäisellä välillä otettiin taas turpiin maks 3min, mutta ehkä me oltiin hitaita
syömään (tankkausasemilla ei ollut leimausta!), mutta Pif-tyttöjä saatiin kiinni 1.5min! Vanhalla
kartalla olivat niin pellot kuin käyrätkin paikallaan, ja saimme peltoaukeilla (ei yhtään
pistepeltoa!) näkyviin koukkupolviletkaa(Kartta 2). Ilmeisesti Millan keskiruumis alkoi toimia,
ja minäkin olin saanut suurimmat keuhkoputket auki, sillä imimme eron kiinni. Puolessa välissä
tämän kartan taivallusta laitoimme lyhyet päälle, vaikkakin valoa pihdattiin viimeiseen asti.
Lyhyet välit edettiin aika hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta sitten kuittasimme Heli & Bodil
partion kahdella minuutilla; joskus osuu meidänkin alle uusi, karttaan merkitsemätön tie :)
Edessä kulkevien valot auttoivat osaltaan peesausta ja kartanvaihtoon (10,8km) mennessä olimme
siirtyneet letkan keulille. Tankkauspaikalla kannatti muuten olla ennen kahtakymmentä muuta,
sillä ei siihen mandariinikulhoon kerrallaan mahdu kovinkaan monta kättä. Tästä tankkausasemasta
otin mukaan täyteen lastatun juomavyön, ja tuntui siltä, kun olisi painoliivi heitetty hartioille.
Päätiin keventää taakkaa juomalla mahdollisimman paljon isotonikkia heti ensimmäisellä kilsalla
tankkauspaikan jälkeen, kun seurasimme viitoitusta seuraavalle kartalle. Milla himoitsi tässä
vaiheessa Pringelsejä, joten rasitus alkoi tehdä tehtävänsä sielläkin päin… Koska olin
juomavastaava, "annoin" Millan tästälähin hoitaa suunnistuksen. Oikeastaan alkoi tassua painaa
sen verran, että oli keskityttävä peesaukseen, muutaman "oikealle", "vasemmalle", " eteenpäin"
tai "rasti näkyy" -huutoja lukuunottamatta.
Kolmas kartta oli jo uudempaa laatua, ja nyt suunnistettiin jo täysin pimeässä.
Lähipusikkolaiset olivat poikenneet edellisten vuosien periaatteesta ja sirotelleet muutamalle rastille
jopa heijastimen, mutta turha toivo, että niitä olisi näkynyt jokaisella rastilla. Ekalla rastivälillä
kuittasimme Helin & Bodilin viidellä minuutilla, rastiväliaikaan tosin kuului ennen kartanvaihtoa sujuvasti
edennyt polkuväli, 800m viitoitus K:lle ja kartanvaihto (+tankkaus). Kisan jälkeen kuulimme, että tytöt
olivat tosiaan etsineet rastia, mutta myös vaihtaneet tankkausasemalla varusteita. Heti seuraavalla
välillä ja samalla kisan kolmannella pitkällä rastivälillä teimme taas reitinvalintavirheen puskemalla
suoraan pikkupolkuja ja erittäin PAINAVIA peltoja pitkin, vaikka tietäkin olisi tarjottu (Kartta 3). Heli
& Bodil kuittasivat 3min, ja piffenkaksikkokin minsan... Toisaalta, tiekierrolla joutui kuulemma suoraan
hirvipeijaisiin, joten tuo tuskaisempi valinta tuntui ainakin minulta kotoisammalta, kun en oikein kestä
nähdä verta. Vedimme koko reilun kolmen kilsan matkan, mutta viimeinen ylämäki tuntui jo enemmän kuin
pahalta - jalan nousu oli heikkoa, eikä vatsakaan tuntunut hyvältä. Eli eikun lisää rusinoita ja banaania,
maaliinhan on enää reilu 3km...
Viimeinen kartta oli pusikkoinen 1:10 000 (ei mallipaloja) eikä enää tarjottu ratkaisuvälejä,
enemmänkin testattiin puskasuunnistuskykyä yöllä. Järjestäjät päättivät testata väsyneiden juoksijoiden
tarkkaavaisuutta laittamalla kolmanneksi viimeisen rastin samaan pisteeseen kuin ensimmäisenkin: kaikki
eivät huomanneet. Meidän partiolla alkoi jalka painaa ainakin juomavastaavalla, joten päätimme kiertää
aina tietä pitkin, sillä tiellä tossu nousi edes hiukan. Rasteilla tuli jo haparointia mutta vasta juuri ennen
viimeistä rastia tapahtui vääjäämätön: alkoi KRAMPPAA! Tämä tosin koski vaan mua. Viimeiseltä rastilta olikin
tunnelmallinen roihuviitoitus maalin ja rantasaunalle. Voittajaparille (Heli & Bodil) jäimme lopulta selvät 10min.
Allekirjoittanut nyt häviää tuon 10min näille tytöille, vaikka matka olisi vain 6km, joten päättelin meidän juosseen
hyvin! Naisten n. 15km matka oli muuten ilmoitettu olevan 16,7 km, ja kun siirtymät laskettiin siihen päälle, niin
matkaa kertyi 18km (+ tietysti normaalit poikkeamat viivalta), aikaa meni 2.44. Sekaparien nopein Saarimäk i& Saarimäki
(Ilu ja Heini) jäi muutaman sekuntin, ja kolmanneksi tulleet, täysin sammuneet (ja nyt puhun ainoastaan molempien
tyttöjen lampuista!) Åsa & Ingela jäivät niukat 2min. Miesten voittajat kuluttivat aikaa 3.47, lähes 28km matkaan.
Jotta Nenänvalkaisu olisi nenänvalkaisu, niin uupuneille juoksijoille tarjottiin kuuma sauna, uintia
ja vielä erittäin hyvää ruokaa (kuten aina). Taas eräs selvitytymistesti on läpäisty, vaikkemme tällä kertaa yltänetkään
minun ja Astran parin vuoden takaiseen ennätykselliseen rastiväliaikaan (50min), mutta vähintäänkin yhtä kivaa oli.
Heli Nummelin
etusivu :: jutut :: nenänvalkaisu
Copyright © 2000-2003 Rajamäen Rykmentti