04.07.2012

Sälen

Maanantaina 25.6. laivassa vietetyn yön ja reilun 400 kilometrin sateisen ajomatkan jälkeen Kauko, Mara, Pirjo, Pauli, Matti, Sara, Otso, Miika K, Tomi, Sanna, Sirkku, Marika, Anna, Mira, Hannu-Pekka, Pyry, Päivi ja matkanjohtajana toiminut Arto saapuivat Lindvalleniin, Säleniin. Illan ohjelmassa oli majoittumisen lisäksi vain kevyttä verryttelyä ja pieneltä ikuisuudelta tuntuneesta matkasta (tyttöjen autosta löytyi aux-liitäntä vasta Morassa) toipumista.



Tiistaina päästiin viimein itse asiaan eli suunnistamaan Sälenin mielettömiin tunturimaisemiin. Ihmetystä maastotyypissä riitti suunnistuksen lisäksi myös muilla elämän osa-alueilla: junnumökille ainakin jäi erittäin epäselväksi, miten tunturijärvissä yleensä pysyy vesi, vaikka niiden vedenpinta on millilleen samalla tasolla ympäröivän maiseman kanssa. Keskiviikkona jatkettiin samalla tunturiteemalla vuoden 2008 Oringen-maastoissa ja -radoilla. Päivän pääharjoituksena oli keskimatka ajanotolla ja samalla pääsimmekin etukäteen ihmettelemään ja harjoittelemaan uutta emit-systeemiä, jota käytettäisiin myös loppuviikon kilpailuissa.



Torstaiaamu kuumensi tunteita, kun huomasimme ruotsalaisystäviemme muistaneen sekä junioreita että senioreita pienellä kananmunapommiyllätyksellä. Huippumökkiläiset olivat onnekseen turvassa hyökkäykseltä ylhäisessä korkeudessaan talon yläkerrasssa. Lievästä kostonhimosta huolimatta emme malttaneet korvata aamun myrbanaa vastahyökkäyksellä ja pienen kiehumisen jälkeen suuntasimmekin tuntureiden sijaan soille. Iltapäivällä reippaimmat kävivät vielä testaamassa aivan majoituksen läheisyydessä sijainneen momentbanan. Perjantai käytettiin tehokkaaseen kisavalmistautumiseen ja vieläkin tehokkaampaan shoppailuun.



Perjantai-iltana Sälen näytti, mitä sen sää voi pahimmillaan heinäkuun kynnyksellä olla: lämpötila pysytteli koko iltapäivän kuudessa asteessa, tuuli meinasi viedä rinnemökit mennessään ja vettä tuli vaakatasossa. Urheat keltamustat laittoivat kuitenkin nastarit jalkaansa ja shortsit (tai pitkät trikoot) päällensä ja suuntasivat majoituksesta kävelymatkan päässä sijainneelle spinttikisan lähtöpaikalle. Henkisesti rankimmaksi kisa muodostui arvonnassa hieman huonomman lähtöajan saaneille: mikään ei varmasti voita sitä tunnetta, kun muut tulevat suorituksen jälkeen saunaan lämmittelemään ja itse lähtee samalla ovenavauksella kaatosateeseen verryttelemään (kannatti kuitenkin lähteä, vaikkei ratakaan niitä aivan parhaita ollut).



Lauantain pitkällä matkalla ja sunnuntain keskimatkalla alkuviikon tunturisuunnistustreenit eivät menneet todellakaan hukkaan. Luvassa oli jyrkkää ja loivaa rinnettä, laajoja tyhjiä alueita, vaivaiskoivikkoa, haastavia notkoja ja vielä lisää loputonta rinnettä ja vaivaiskoivuja. Jo hieman uupuneiden rykmenttiläisten osalta kisat sujuivat vaihtelevalla menestyksellä. Virheitä tuli varmasti jokaiselle, eikä pieniltä ongelmilta emitin freetouch-versionkaan kanssa vältytty. Sunnuntai-illan ja leirin kruunasi vielä Espanja-Italia -euroopanmestaruusottelu.



Kaikenkaikkiaan leiri oli onnistunut, vaikka Bianchi-cupin pyörien sijaan kotiin viemisiksi jäikin vain hieman vaatimattomampia palkintoja, kassillinen likaisia treenivaatteita ja paljon uusia kokemuksia. Iltaisin käydyt tiukat palautepalaverit antoivat varmasti jokaiselle jotain uutta ajateltavaa ja Säleniin jäi vielä paljon opittavaa. Iso kiitos leiristä kuuluu tietysti matkanjohtajallemme Artolle sekä viimeiset illat meistä vara-artona huolehtineelle H-P:lle.