10.10.2007

Aapon ja Hannan Vaellusreissu Saariselän UKK-puistoon

Tavoitteena oli valloittaa alueen korkein huippu eli Sokosti ja huuhdella verisuonia sekä tuulettaa aivoja rankkojen rastiviikkojen jälkeen.

To 2.8. Matkustimme keskiviikkona junalla Rovaniemelle, ja torstaina lähdimme bussilla kohti Saariselkää. Bussissa muistimme unohtaneemme meetvurstit ja sulatejuustot jääkaappiin, joten oli pärjättävä pelkällä leivällä.

Tunturikeskus Kiilopäälle oli tehty frisbeegolfrata, joten emme voineet vastustaa kiusausta. Viskelyn jälkeen nousimme Kiilopäälle, jonka huipulla lounastimme. Kiilopäältä talsimme ensin avotunturia ja sitten polkuja pitkin Suomunruoktulle ja sieltä vielä eteenpäin lähelle Keltenlampea. 25kg:n ja 18kg:n rinkat eivät liioin haitanneet, ja 18km sujuu rattoisasti yhteensä 3h 45min. Tonnikalapasta ja näkkileipä maistuvat iltapalaksi kallioisen joen vieressä hyttysten seassa.



Pe 3.8. Uni oli melko katkonaista sateen ja valoisuuden takia, mutta hyvässä seurassa ajatukset pysyvät positiivisina. Aamulenkillä oli hieno kirmailla joen varressa kallioilla ja kankailla. Aamu-uinti viileässä joessa virkisti. Aamupala myöhästyi yli puolenpäivän, minkä takia Aapo oli jo lähellä pyörtyä. Lähtiessä joesta nostettu taimen toi kuitenkin hymyn huulille. Pidimme lounastauon (riisiä ja taimenta!) Tuiskukurulla, jonka jälkeen jaksoimme helposti Luirojärvelle. Tuiskukurun autiotuvalla tapasimme puolalaisia vaeltajia. Matkalla näkyi myös kyy, jänis, pari poroa ja sammakkoa. 21 km ja 5h vaelluksen jälkeen olimme kuin taivaassa päästessämme saunaan ja omaan autiotupaan.

La 4.8. Heräsimme sisällä hyvin nukutun yön jälkeen. Tyrnimarjarouheella maustetun aamupuuron jälkeen lähdimme päiväretkelle Sokostille. Rinkat jätimme autiotupaan ja lähdimme reissuun juosten. Luirojärven toisella puolella kävimme katsomassa karttaan merkityn autiotuvan, mutta se paljastuikin pieneksi kellarimaiseksi kammiksi. Paikka oli hyvin suloinen ja ahdas. Kiipeämisen Sokostille aloitimme kammilta pilvisessä ja kosteassa säässä. Rinne oli paikoin hyvin kivikkoinen, mutta selvisimme urakasta alle puolessatoista tunnissa. Rinnettä noustessamme lähettelimme kotiin ensimmäisiä väliaikatietoja reissusta, mutta kenttää ei tahtonut riittää vieläkään. Maisemat huipulta eivät olleet parhaat mahdolliset pilvien ja sateen vuoksi, mutta hienoa oli silti.



Alaspäin kirmasimme kiertoreittiä loivempia rinteitä pitkin. Jatkoimme autiotuvalle hölkäten molemmat omaa vauhtia. Treeniä kertyi lähes 3h, 20km. Kamat kastui aivan totaalisesti, joten laitoimme kaminan päälle. Pikkuhiljaa autiotupamme alkoi muuttua kuumaksi, kosteaksi ja haisevaksi saunaksi! Illalla kävimme loikkimassa ja vetämässä lyhyitä vetoja. Rannasta löytyi vene lauta-airoineen, joten pääsimme kalastamaan paremmille paikoille. Aapo nappasikin kilon hauen! Kalan putsauksen jälkeen paistoimme riparilaisten seurassa tikkupullia.

Su 5.8. Kuumassa autiotuvassa nukutti melko hyvin ja aamulla Aapon juostessa aamulenkkiä, Hanna laittoi puurot valmiiksi. Matka jatkui alun kahlauksen jälkeen soisissa merkeissä kohti Lankojärveä. Soilta löytyi reissun ensimmäiset hillat. Matkan aikana Aapo kalasteli, mutta edellispäiväinen hauki ei saanut seuraa minigrip-pussiin, sillä koskesta noussut taimen oli alimittainen. Lounaaksi paistoimme puolet Aapon hauesta ja samalla kuivattelimme märkiä vaelluskenkiä nuotiolla. Päivä oli harmaa ja kostea, joten mieli ei kummallakaan ollut aivan korkeimmillaan. Hannan selkä oli kipeä huonon rinkan takia, mutta pääsimme silti hyvissä ajoin perille Lankojärvelle. Haukea riitti vielä iltapalaksikin, joten kaveriksi keitimme vain riisiä. Pystytimme teltan aivan järven rantaan ja illan peseytymisten jälkeen kävimme tyytyväisinä nukkumaan. Päivän saldo oli 19km ja 4h.

Ma 6.8. Yöllä tuli niin kylmä, että jouduimme yhdistämään liian ohuet makuupussimme lämmön takaamiseksi. Aamulla sää oli muuttunut kirkkaaksi ja aurinkoiseksi. Hyisen yön jälkeen aamupalaksi tarvitsimme puurojen lisäksi pussikeittoja ja ruisleipää.. Syönnin jälkeen Hanna keräsi mustikoita ja Aapo kalasteli, mutta turhaan, sillä taimenet vain seurailivat viehettä. Lopulta hauki puraisi siiman poikki ja vie vieheen mennessään. Edessä oli 22km vaellus Kutturapäiden yli, Luulammen kautta Laanilaan. Jaksoimme vielä painaa kevyesti rinkkojen aiheuttamista hiertymistä huolimatta. Nautimme lounasta Pirttinokanrinteellä pienellä tunturilammella ja jälkkäriksi Aapo paistoi lettuja Rumakurun päivätuvalla. Emme jaksaneet pystyttää telttaa, joten yövyimme lämpimässä kodassa.

Ti 7.8. Päivä oli jälleen aurinkoinen. Porojen kanssa kirmaillun aamulenkin jälkeen edessä oli viimeiset 5km Saariselälle. Meno ei ollut enää herkkää, mutta jaksoimme kuitenkin perille alle tunnissa. Hyttysistä ei tällä etapilla onneksi ollut haittaa toisin kuin syvemmällä kansallispuistossa. Siellä sai kimppuunsa laumoittain inisijöitä jos pysähtyi hetkeksikin. Tarkoitus oli suunnistaa Saariselän keskustan läheisessä maastossa, mutta kartat olivatkin loppuneet ?. Ostimme kuukkelista litran jätskiä ja hyppäsimme dösään. Niin hyvältä jätski ei ole koskaan aikaisemmin maistunut. Rovaniemellä Aapo nosti joesta päivälliseksi Hauen ja ahvenen. Kipeiden lihasten palautuminen lähti hyvin käyntiin niistä saadun proteiinin ja hieronnan avulla.

Ke 8.8. Aapon leposyke laski aamulla 42:een, kun ennen reissua mittari näytti lukemaksi vielä 47. Kävimme vetämässä radalla hieman vetoja, jottei nopeus tyystin katoaisi. Sen päälle päästiin viimein suunnistamaan Ounasvaaran haastaville rinteille. Junassa olo oli väsynyt mutta onnellinen. Takana on reilu 100km vaellusta, 23tuntia treeniä ja yksi elämämme hienoimmista elämyksistä. Tulevaisuudessa suuntaamme mahdollisesti Lemmenjoelle.



Hanna ja Aapo