10.04.2010

Lumeton pääsiäinen Ruotsissa

Ennätys luminen talvi koko Pohjois-Euroopassa aiheutti harmaita hiuksia myös Rykmentin valmennusjohdolle, joka parhaansa mukaan yritti keksiä mihin asti sulaa maata pitäisi lähteä pääsiäisleirillä etsimään. Syksyllä tehty suunnitelma leireilystä Tiomila-paikkakunnalla Finspångissa hylättiin pari viikkoa ennen leiriä, kun tiedot kertoivat metsässä olevan lähes puoli metriä lunta. Tämän jälkeen arvottiin lähes pääsiäiseen asti vaihtoehtojen Oskarshamn, Karskrona ja Ahvenanmaa välillä. Viimeisten viikkojen vesisateet ja lämpöaallot Ruotsin puolella sulattivat lopulta lumet Oskarshamnistakin ja näin rykmenttiläiset päätyivät pitävään leirinsä tuolla legendaarisen (ainakin Pyrylle ) Smålandskavlenin 2007 paikkakunnalla. Päätöstä ei tarvinnut jälkikäteen katua.

12 suunnistajan etujoukot saavuttivat aurinkoisen Oskarshamnin torstaina puolen päivän jälkeen. Majoitus oli paikallisessa mökkikylässä, jonka vierestä alkoi juuri tuon surullisen kuuluisan Smålandskavlenin vaativa rantakalliomaasto. Kun loppuryhmä vielä haki lantioon liikkuvuutta Siljan tanssiparketilta, oli osa etujoukoista kerinnyt vääntää jo parikin treeniä sulassa maastossa. Erityismaininta pitää antaa junioreiden 3 kilometrin autosiirtymiseen 1 kilometrin päässä olevalle lähtöpaikalla.

Perjantaiaamu jatkui paikallaolijoilla pariharjoituksena, jossa långanattenin erikoismies Tapsa näytti parillensa Vilille suunnistamisen mallia.

-50 prosenttia rasteista löydettiin suoraan, Vilin ensikommentti maalissa oli.
-Ne minun rastit.

Iltapäivällä myös loppuryhmä 13 rykmenttiläisen voimin löysi paikalle ja pääsi hakemaan ensi tuntumaa Oskarshamnin maastoihin.

Perjantaina saapuneet miehet eivät pitkää päässeet ensimmäisen harjoituksen jälkeen lepäilemään, sillä pimeän tultua räpsähtivät 14 rykmenttiläisen otsalamput päälle yöyhteislähtöharjoituksen merkiksi. Ihan hetkeen ei ole kevätleirin yöharjoituksessa ollut yhtä isoa osallistujamäärää. Vanhempi osasto tarjosi harjoituksen alkuun junioreillekin onnistumisen mahdollisuuksia, jonka varsinkin Otso taidokkaasti ensimmäisillä väleillä käytti. Loppumatkasta tultiinkin tutun sveitsiläisen tahdissa, mutta ilahduttavan moni suomalainenkin pystyi roikkumaan näköetäisyydellä.

Lauantai-aamupäivänä tarjoiltiin leiriläisille vaativaa 4,5 kilometrin keskimatkaa lyhyillä väleillä. Lupa oli juosta kovempaa, jos siihen suunnistustaito antaisi aihetta. Useammille ei antanut ja rastinetsintäpartioita perustettiinkin harjoituksen aikana useita. Tässä harjoituksessa tuttu sveitsiläinen näytti karusti eron perusrykmenttiläisen ja maailman kärjen välillä.

Kun maastoaskelta oli hiottu rantakallioilla useampi kilometri, oli aika lähteä kohti todellisia haasteita. Edellisinä syksynä Ruotsin parhaimmisto oli kerääntynyt Oskarshamnin pohjoispuolelle taistelemaan keskimatkan herruudesta. Samassa maastossa Rykmentin oli tarkoitus hakea menestysedellytykset kauden kisoihin.

Ensimmäiseen harjoitukseen tuo tuttu sveitsiläinen väkersi lähes kymmenen kilometrin radat ja vei iltapäivällä krepit. Yöharjoitukseen lähtijöiden määrä oli dramaattisesti pudonnut, sillä enää lamppua päähän asetteli 8 urhoollista. Puolentoista tunnin jälkeen muutamat näistäkin toivoivat että olisivat jääneet pois. Mutta toivoa sopii, että harjoituksessa vieritetyt hikipisarat ja pimeään yöhön huudetut voimasanat vielä kantavat hedelmää.

Sunnuntaina edelleen auringon paistaessa suunnattiin uudelleen Ruotsin mestaruuskisojen maastoon. Perussuunnistusharjoituksessa menoa oli sekoittamassa paparazzi sekä juokseva, selostava ja kommentoiva valmentaja. Vaativalla radalla ilman häiriötekijöitäkin virheetön suoritus olisi ollut hyvä saavutus, mutta nyt siihen harva pystyi. Iltapäivällä valmennusjohto antoikin porukalle palautetta tasapuolisesti.

Iltapäivällä naisten tie vei jälleen saman kartan luokse. Nyt vuorossa oli 15 sekunnin lähtövälillä juostu viestiharjoitus. Harjoitus sai ikävän alun, Marikan törmätessä piikkilanka-aitaan. Mutta urheasti 16-vuotias lahjakkuus juoksi harjoituksen loppuun.

Naisten mitellessä paremmuuttaan miehet viettivät perinteistä leiri-iltapäivää ennen yöharjoitusta: nukkuen, tiomila-karttoja katsellen, korttia pelaten ja kahvia juoden. Puoli yhdeksän aikoihin oli vihdoinkin aika lähteä mittelemään 15 miehen paremmuudesta. Voiton korjasi jälleen tuttu sveitsiläinen. Perä joukoissa kaikilta junioreiltakin pataan ottivat Tapsa, Vili, Kimmo ja Tuoppi. Erityismaininta vielä kahden viimeisen nimen 360 asteen pyörähdykselle – kompassin käyttö ei ole kielletty.

Maanantaiaamuna väsymyksen merkit alkoivat olla luettavissa useamman suunnistajan kasvoilta. Aurinkokaan ei enää jaksanut näyttäytyä. Loppusilaus haettiin samasta maastosta jossa juostiin lauantain keskimatka. Tällä kertaa valmennusjohto oli leikkinyt tusseilla ja useammalta rastiväliltä oli hävitetty kohteita.

Harjoituksen jälkeen ruokailut ja kohti Tukholmaa. Joillakin suunnistusvaikeudet kestivät satamaan saakka, mutta lopulta laivan lähtiessä koko leirivahvuus oli kuuntelemassa valmennuspäällikön loppusanoja sekä tutun sveitsiläisen luentoa. Mielenkiintoinen luento sisälsi sveitsiläisten yleisiä ajatuksia kestävyysharjoittelusta, luennoijan omia kokemuksia harjoittelusta juniori-ikäisenä sekä nykyisen harjoittelun painotusta.

Tiistaina vihdoin kotiin päästessä pystyi toteamaan leirin olleen todella onnistunut: vaativia harjoituksia, loistavat kelit, hienoja ihmisiä ja mielenkiintoisia spekulaatioita. Tältä pohjalta jokaisen leiriläisen on varmasti hyvä lähteä rakentamaan menestyksekästä suunnistuskautta 2010.

Osa leirin kartoista

Kuvia leiriltä

Kimmo